sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hän...



Rakkauden etsimisestä on tullut mulle päähänpinttymä. Se on oikeestaan vähän tyhmää, koska mä en oo koskaan ollut rakastunut kehenkään enkä oo koskaan "omistanut" poika-/tyttöystävää tai saanut edes ensisuudelmaa. En siis käytännössä edes tiedä, mitä haluan, mutta haluan sitä silti. 

Oon jo aika pitkään etsimällä etsinyt itselleni kumppania. Samaan aikaan, kun toivon löytäväni Sen Oikean seuraavasta kadunkulmasta, uskon myös, että nää toiveet on aivan täydellisen turhia eikä yhdenkään 'kuinka saan poikaystävän'-keskustelun lukeminen ainakaan oo tehny mun ongelmasta yhtään pienempää: 
"Se ilmestyy silloin, kun sitä vähiten odotat" on yksi yleisimmistä vastauksista, joita epätoivoisille rakkauden etsijöille (kuulun ehdottomasti tähän ryhmään) netin keskustelupalstoilla annetaan. Viime aikoina se ei todellakaan ole lohduttanut, sillä minne ikinä menenkään, ensimmäinen ajatukseni on: "Ehkä sieltä löytyisi joku". Ja tätä odottamista ei sormia napsauttamalla saada sammumaan.

No, nyt kun lukio sitten alkoi, päädyin tekemään ryhmätyötä erään pojan kanssa. Tätä kyseistä poikaa en ollut koskaan nähnytkään saati kiinnittänyt huomiota ja odotin hänen olevan hiljainen osallistuja, joka selviäisi hyvin muiden kustannuksella. Olin pahasti väärässä. Poika osoittautui hauskaksi ja puheliaaksi henkilöksi, joka todella panosti ryhmätyöhön. En ole koskaan ennen ihastunut kehenkään, joka minun olisi mahdollista saada, mutta kerta se on ensimmäinenkin. 

Mun oli aluksi vaikeaa myöntää ihastusta itselleni, mutta lopulta vaihtoehtoja ei jäänyt. Aina kun näen tämän pojan edes vilaukselta, perhoset lähtevät vatsassani lentoon ja sydämeni tuntuu pumppaavan ennätysvauhtia. Oikeastaan vain hänen ajattelemisensa riittää.

Toisin kuin monia muita (ainakin niin uskoakseni), minua ihastuminen ahdistaa. Jos osaisin tehdä jotain ihastukseni saavuttamiseksi, olisin varmasti onnellinen, mutta tunnen itseni voimattomaksi yrittäessäni selvittää, miten tutustua paremmin tähän poikaan. Jos totta puhutaan, olen ottanut jo askeleen lähemmäs häntä, mutta näillä näkymin minä pääsen tutustumaan häneen vasta vuoden päästä wanhojen harjoituksissa. Juuri nyt haluaisin kuitenkin toimintaa saman tien...

Kevät on kuin 
ihastus:se tulee yllättäen,ilahduttaa
ja on täynnä toivoa 
tulevasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti