Joka tapauksessa, kuten osikostakin voi päätellä, tänään vietetään (ehkä hieman epävirallista?) isovanhempien päivää ja voi että tällä päivällä on hyvä sanoma! Mulla itellä on tosi hyvät välit erityisesti äidin vanhempiin ja oon aivan älyttömän kiitollinen siitä, että oon saanut tuntea mun jokaisen isovanhemman jo 16:n vuoden ajan.
Mun on vähän vaikeeta myöntää tätä itellenikään, mutta valitettavasti mun välit isän vanhempiin on melko kylmät, kun vertaan niihin mun välejä äidin vanhempiin. Mun äidinäidille voisin puhua melkein mistä vaan, joskin se joidenkin asioiden suhteen on turhan konservatiivinen, Sille mun on helppo avautua ja sen seurassa voin olla täysin oma itseni. Tätä mummoa ei haittaa, vaikka välillä vähän tuittupäissäni sille jostain tiuskaisisinkin. Mun äidinisä taas on sellanen, että ei siitä voi olla tykkäämättä.
Sitten on mun isän vanhemmat... Mä en oo koskaan oikein löytänyt mun ja mun isänäidin välillä sellasta yhteyttä, jota kaipaisin. Välillä mun on tosi vaikeeta, melkein ahdistavaakin olla kahdestaan tän toisen mummin seurassa, koska meidän välille syntyy aina kiusallisia hiljaisuuksia, joiden aikana sitten paniikissa mietin, miten saisin ne täytettyä. Koulu on tietysti hyvä pelastus aina välillä, mutta joskus koittaa se aika, kun koulu ei enää aiheeksi riitä. Ja jos mun äidinäiti onkin hieman konservatiivinen omalla oudolla tavallaan, niin isänäiti on vähintään kaks kertaa konservatiivisempi. Meidän ajatukset ei kyllä osu yhtään yksiin joidenkin asioiden suhteen, ja jos jonain päivänä ymmärtäisin esim. olevani lesbo tai bi ja aloittaisin seurustelusuhteen jonkun tytön kanssa, en todellakaan tiedä, millä tavalla siitä pitäis tälle naiselle kertoa. Tuskinpa siitä mitään hyvää missään nimessä seuraisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti